Kesäpuhteita

Viime kirjoituksessani kerroin marjapensaiden istuttamisesta. Nyt pensasalue on saanut lisäystä vielä yhdestä karviaisesta ja paikka on varattuna yhdelle valkoherukalle.

Marjapensaat

 

Marjapensaiden istutuskartta (selkä taloon päin suunnasta eli Pohjanjätti ja Katri lähimpänä taloa)

 

Marjapensaiden jälkeen istutin kolme japaninruusukvitteniä. Venuksen, Siriuksen ja kolmannen, joka ilmeisesti edusti jotain alkuperäisempää versiota. Nyt ainakin ristipölytys pitäisi olla taattu. Toivotaan vielä, että avonaiselle paikalle sijoitetut kasvit kestäisivät talven pakkaset ja jossain vaiheessa alkaisivat tuottaa hedelmiä!

Hedelmistä puheen ollen istutin myös uuden Pepi-päärynän edellisen Pepin tilalle, jonka rusakot söivät viime kesänä.

Ja rusakoiden tuhoihin liittyen pakko myös jakaa yksi aivan loistava tieto – miten pelastaa puu rusakon ruokailun jälkeen? (jos siis runkoa ei ole purtu katki-poikki niin kuin Pepi-päärynän kohdalla).

Meillä siis rusakot ehtivät nakertaa kahta omenapuuta ja Viktoria-luumua. Ai että harmitti! En vaan ollut jaksanut virittää verkkoja vilakassa syyssäässä ja yhtäkkiä lumi oli maassa ja rungot järsitty. Mikä hätiin? Oli ihan pakko olla olemassa jokin tapahtuneen peruuttamistoiminto! Siispä Googleen. Parikin keinoa löysin, joista päätin kokeilla seuraavaa: Kääri rungon ympärille märkää sanomalehteä ja sanomalehden päälle tiukasti kelmua. Tämän tein, jonka jälkeen vielä viritin verkot uusien vaurioiden ehkäisemiseksi ja sitten jäin odottamaan kevättä peläten pahinta ja toivoen parasta. Kun kevät koitti, sanomalehti kelmun alla näytti edelleen märältä (en tiedä pitikö näin olla – ilmeisesti) ja suureksi riemuksi kaikki vaurioituneet puut puhkesivat rehevään lehteen!!!! Tuo viritelmä perustuu siihen, että puu tarvitsee kuorta, jotta ravinteet voisivat kulkea ylös oksille puun ja kuoren välissä. Tuo sanomalehti+kelmu siis korvaa puulle menetetyn kuoren. En tiedä kasvattaako puu vähitellen uuden kuoren tilalle, mutta ainakaan vielä en ole uskaltanut kelmua poistaa. Tuskin siitä haittaakaan on kun varmasti joustaa ihan riittävästi, jotta runko pääsee kasvamaan leveyssuunnassakin.

Kelmulla ja sanomalehdellä tehty "keinokuori"

Vielä viime kerralla kirjoitin, että niittyprojekti saa nyt jäädä hyllylle. Olin aivan tympääntynyt rikkaruohojen rehottamiseen ja niitty-googlailujen perusteella olin todennut niittyprojektimme olevan varsinainen murheenkryyni. Virallisten (?) neuvojen mukaan kun niityn perustaminen lähtee monivuotisten rikkoruohojen hävittämisestä joko glyfosaatilla (=RoundUp) tai maanpinnan kuorimisella. Varsinkin voikukan hävittäminen olisi tärkeää.

Voikukkatilanteen totesin olevan aivan tuskastuttava. Voikukkaa rehottaa pihallamme ihan joka paikassa. Se yrittää myös kovin innokkaasti levittäytyä viime kesänä kylvetylle nurmikollemme. Vaikka RoundUppia niin vastustan niin yhden pienen pullollisen levitin sitä autotallin viereen nurmikkoalueen rikkaruohoille. Jälkikäteen totesin, että työ oli ollut aivan turhaa. Tuuli puhalsi uudet voikukan siemenet siihen paikkaan, mistä olin ehkä saanut osan voikukista juuri myrkytettyä.

Koska ajatus voikukkien hävittämisestä tuntui niin tuskastuttavalta, päätin muuttaa asennetta. Maalta on yksinkertaisesti mahdoton hävittää voikukkaa. Voikukkia on maaseudulla ollut kautta aikojen (oletan) ja niitä tulee aina olemaan. Turha siis lähteä räpiköimään vastavirtaan.

Voikukkaa, voikukkaa...

Viime keväänä yritin lähteä kitkemään rikkaruohoja käsin ”alaniityltämme”. Loppukesästä olin jo varma, että olin tehnyt aivan turhaa työtä, mutta tänä kesänä sain kuitenkin nähdä niityn suhteen ilahduttavan ja rohkaisevan yllätyksen! Alue, josta olin rikkaruohot kitkenyt, kukoisti nyt keltaisina laikkuina niittyleinikkiä, joka seassa violetit harakankellot saivat jo aikaan ihastuttavan niittytunnelman. Myös tädyke oli innostunut rikkaruohottomasta savimaasta.

 

 

Tästä innostuneena hain kottikärryt ja lähdin jatkamaan pellon kitkemistä uudelta alueelta. Suunnitelma tälle kesälle on kitkeä mahdollisimman paljon peltosauniota, voikukkaa ja ohdaketta pois ja syksyllä kylvää niittykukkia laikuiksi pitkin peltoa. ”Virallisten” ohjeiden mukaan projektini lienee tuhoon tuomittu, sillä en ole tuhonnut pellolta voikukkaa. Kuitenkin, koska päätin solmia rauhan voikukkien kanssa, niin elättelen vielä naiivia ajatusta, että voikukka ja niittykasvit mahtuisivat sulassa sovussa samalle pellolle – onhan niillä eri kukinta-aika. En ole tekemässä ”täydellistä” niittyä, joka miellyttäisi oppikirjan tekijöitä vaan perhosia houkuttelevaa kukkivaa aluetta pihamme reuna-alueille. Katsotaan mitä tästä tulee!

Pihalla ja puutarhassa

Taas on vierähtänyt hetki etten ole blogiin kirjoittanut, joten nyt keväällä lienee sopiva hetki päivittää kuulumisiamme.

Viime syksynä saimme teetettyä Vihermax-nimisen yrityksen kautta kivipengerryksen ja portaat talon taakse. Samoin Vihermaxin avustuksella saimme istutettua tontillemme neljä tammea, kaksi vaahteraa, kolme terijoensalava-puuta ja yhden hevoskastanjan. Kun pengerrys oli valmis, satoi pian ensilumi maahan ja piha ja puutarha jäivät mielessä taustalle talven ajaksi.

Kun pengerrys ja portaat saatiin valmiiksi, satoi ensilumi

Pengerryksen välitason ajattelin toistaiseksi jättää kivituhkalle, mutta niin voikuvat vaan puskevat siinäkin kohdassa maasta läpi, joten pakko tuohonkin pakkaan on pian jotain tilalle istutettaa! Sammalleimu on yksi suosikkivaihtoehto.

Pengerrys nyt keväällä

 

Viime vuonna syyspuhteina sain myös istutettua joitain kevätkukkien sipuleita maahan. Autotallin viereen laitoin krookuksia ja talon edustalle tulppaaneita. Koska istutusohjeet jäivät lukematta etukäteen tältä innokkaalta istuttajalta niin sipulit jäivät sitten liian ylhäälle maahan. Tulppaanit pitäisi istuttaa 10-15 cm syvyyteen ja meillä ne tulivat n. 5cm syvyyteen. Väärästä istutustavasta huolimatta kaikki istutetut tulppaanit lähtivät kuitenkin kasvamaan, mutta matalasta istutussyvyydestä johtuen idut saavuttivat maanpinnan liian varhain keväällä ja ehtivätkin sitten kärsiä kylmyysvaurioita. Niinpä kaikissa tulppaaneissa onkin nyt enemmän tai vähemmän repaleiset lehdet. Tulevana syksynä sitten vahingosta viisastuneena voin kiltisti kaivaa sipulit syvemmälle!

Viime vuonna suunnitelmissa oli alkaa työstää alapihalle ihana luonnon niittyä. Niityn suunnittelussa tuli kuitenkin ongelmia vastaan niin paljon, että vaikka niitty edelleen on haaveena niin sen suunnittelu saa toistaiseksi jäädä hyllylle odottamaan. Suurimpana ongelmana on ravinteikas peltopohja, joka on täynnä rikkaruohoa. Jotta niityn voisi kylvää, pitäisi ensiksi päästä rikkaruohosta (voikukasta, pihasaunioista ja ohdakkeista nyt pääasiassa) eroon. Ja jotta niistä pääsisi eroon pitäisi koko alue (3000-6000m2 riippuen käsittelisikö alapihan lisäksi yläpihan) myrkyttää RoundUpilla tai sitten tehdä perusteellinen maaperänvaihto 15-20cm syvyydeltä. Nyt kuitenkin päätimme, että kumpaakaan vaihtoehtoa emme tule toteuttamaan. Olen aivan liian luomuorientoitunut, jotta voisin harkitakaan RoundUp-käsittelyä ja maaperän vaihto taas tulisi aivan liian kalliiksi. Nyt täytyy vaan miettiä saisiko esim. niittämällä jotain aikaiseksi (maan köyhdyttäminen) ja pystyisikö niittykasveja kaikeasta huolimatta kylvää laikkuihin rikkaruohomaan sekaan. Mutta kuten jo kirjoitinkin niin tämä niittyasia on tällä hetkellä hyllyllä.

Sen sijaan tänä keväänä olen innostunut istuttamaan pensaita. Koska alapihan niittyhanke oli nyt hyllytetty, päätin ottaa työn alle yläpihan. Kuten alapihalla, myös yläpihalla on noin 3000m2 rikkaruohon valtaamaa alaa, joka rajautuu kahdelta sivulta peltoon. Ihan ensimmäisenä aloin kaivata jonkinlaista näkyvämpää rajaa pellon ja meidän tontin välille. Aloitinkin tänä keväänä istutukset siitä, että kulmaan istutin 7 pihasyreeniä ja siitä molempiin suuntiin jatkumaan rusopajuangervoaidanteen. Pitkään mietin, mitä pensasta aidanteeseen haluasin. En halunnut aidanteen nousevan liian korkeaksi peittämään kaunista peltonäkymää, mutta kuitenkin korkeutta piti olla riittävästi, jotta aidanne erottuu täysipituisen viljan ja meidän rikkaruohoniittymme välistä. Rusopajuangervon kohdalla bonusta tuli tiedosta, ettei kyseinen kasvi pitäisi olla ensimmäisenä rusakkojen lempiruokalistalla. Nyt aidannetta on istutettu toiseen suuntaan n. 30 m ja toiseen suuntaan n. 20m. Jatkossa aidannetta haluaisin pidentää vielä jollain muulla pensas- tai puulajilla.

Syreeniä

Ja syreenin perässä rusopajuangervoa

 

Aidanteen jälkeen istutin talomme kulmaan yhden kuutamohortensian. Olin ajatellut jo viime vuonna kyseiselle paikalle jotain pensasta tuomaan näköestettä kompostin eteen. Paikka on kuitenkin jotakuinkin varjoinen, joten kuutamohortensiaan päädyin, koska se sietää varjoa melko hyvin.

Kuutamohortensia

Kun hortensia oli saatu maahan, tuli syntymäpäiväni ja kävinkin syntymäpäiväni kunniaksi ostamassa itse itselleni lahjaksi muutaman marjapensaan: neljä punaherukka, kolme mustaherukkaa ja kaksi karviaista. Eipä taas ollut etukäteen tullut mieleen, että marjapensaissakin on lajien sisällä useampia lajikkeita. Kaupassa sitten luin eri lajikkeiden ominaisuuksia lyhyistä esittelyteksteistä. Punaherukoista meille tuli kaksi Jonkheer van tetsiä ja kaksi Katria, mustaherukoista yksi Öjebyn, yksi Melalahti ja yksi Pohjan jätti. Karviaisista meille tuli yksi Hinnonmäen keltainen ja yksi Lepaan punainen. Marjapensaiden istutus oli aika hidasta ja raskasta puuhaa, sillä luin pensaiden pitävän runsasmultaisesta, hikevästä ja läpäisevästä maasta. Toiveet ovat siis jotain muuta kuin mitä meille on luonnostaan tarjota: tiukkaa, huonosti läpäisevää savimaata. Yritin ottaa istutuksessa varman päälle, ja kaivoin jokaisen pensaan kohdalta kolme kottikärryllistä savimaata pois ja tilalle laitoin lannoitettua ja kalkittua normikkomultaa sekä sekaan vähän itsekompostoitua multaa. Jäädään nyt odottaman ja toivotaan, että jossain vaiheessa meillä olisi tyytyväisiä ja satoisia marjapensaita.

Marjapensaat muuten päädyin istuttamaan nurmikkoalueen ulkopuolelle. Halusin edelleen säästää hyvinhoidettua nurmikkoaluetta myöhemmin tuleville inspiraatioille kukkivien perennoiden ja pensaiden istuttamista ajatellen. Marjapensaiden alle suunnittelen nyt muuten vaan niittäväni rikkaruohon matalaksi ja yritän saada maahan rikkaruohon sijasta kasvamaan jotain maanpeitekasvia. Eli tavoitteena on pieni alue alueelta kesyttää rikkaruohoniittyä valtaamalla sitä vähitelleen muihin tarkoituksiin kuin rikkaruohon rehottamiseen.

Tähän siis ollaan toistaiseksi päästy ja edelleen tarkoitus olisi jatkaa pensaiden istuttamista. Lisäksi muutama uusi hedelmäpuu olisi myös istutussuunnitelmissa (ainokaisen päärynäpuumme ehtivät rusakot nakertaa poikki ennen kuin jaksoin syksyllä verkkoja puiden ympärille virittää). Seuraavista istutuksista kuitenkin lisää seuraavassa blogipäivityksessä! :)

Sisäpäivitystä

Viimeisimmät blogipäivitykset ovat liittyneet enemmänkin pihaan ja ulkorakennuksiin. Jotain pientä on kuitenkin tapahtunut myös sisällä kotonakin, joten siitä nyt muutama sananen ja kuvanen.

Ensinäkin kodinhoitohuone. VÄLITILA ON VIHDOIN VALMIS!!!!! Ei siinä sitten mennyt kuin melkein pari vuotta odottaa inspiraatiota toteutukseen! Hyvissä ajoin kyllä tiesin, että haluan taustalle lasin alle kuvia kissoistamme, mutta ajattelin ottaa kissoista itse studiokuvia eikä siihen tuntunut koskaan olevan sopivaa hetkeä (rakentaa studio, suunnitella kuvien rekvisiitta, opetella studiokuvaustekniikkaa, mahdollisesti hankkia lisävalaistusta...). Lopulta jouduin turvautumaan ihan "tavallisiin" kuviin kissoistamme, mutta lopputulos ei ollutkaan ollenkaan hullumpi. Näihin kuviin kun liittyy myös ihania muistoja kuvienottamistilanteista. Näissä kuvissa esiintyvät kolme vauvaamme ajalta kun perheessämme ei vielä ihmislapsia ollut. Eli tässä tämä nyt on: muistojen välitila! :)

Sitten oma makuuhuoneemme. Ostimme uuden sängyn. Ikean väliaikainen 160cm leveä sänky (sinänsä kyllä ihan hyvä nukkua ensimmäiset käyttövuodet) sai poistua 180cm leveän jenkkisängyn tieltä. Kyllä nyt maittaa nukkua! Sängyn lisäksi unen laatuun on vaikuttanut myös se, että lapsukaisemme ovat pääsääntöisesti lakanneet huutelemasta yöllä. Pikkuherran kanssa tissitellään kerran vielä aamuyöstä ja nuorempi neitokainen ilmoittaa kuiskaten käyvänsä vessassa, mutta muuten yöt ovat nukkumista varten! Niin ja sänky on muuten merkiltään Sinfonian Bravo ja selkämme kiittävät kun saavat nukkua kovalla patjalla ilman pehmentävää petaria.

 

Eteisessä meillä oli pitkään väliaikaislipastona pappani vanha yöpöytä. Se oli kuitenkin jo jonkin verran naarmuilla ja täyspuisena turvonnut niin, etteivät laatikot enää tahtoneet aueta. Lipasto siirtyi uuteen käyttöön tekniseentilaan ja tilalle ostettiin Sotkasta Havanna-pikkupöytä.

 

Meidän nuorimmainen saa edelleen jatkaa vauvapäivien viettämistä nukkumalla isin ja äidin makuuhuoneessa, mutta kun lelut eivät enää tahtoneet mahtua lelulaatikkoon olohuoneeseen niin ostettiin pojan (tulevaan) huoneeseen jo valmiiksi leluhylly. Tyttöjen leikkihuoneessa on Ikean Expedit -hylly ja vastaavan halusin myös pojan huoneeseen. Ikea oli kuitenkin lopettanut Expeditin valmistamisen ja tilalle on tullut hieman sirorakenteisempi Kallax-sarja. Tässä siis Ikean Kallax-hylly ja edessä meidän kestovaippapöksy. (paljonhan meillä oli jo ennestään kestovaippoja pojalle tyttöjemme jäljiltä, mutta ihan pakkohan pojallekin oli muutama uusi vaippa ostaa - niin ihania kuoseja vaippoihin on saatavilla. Kuvan "Lempi" -merkkinen vaippa löytyi käyttämättömänä kirppiskeltä)

 

 Pojan huoneeseen ostin maton Hobby Hallista. Kovasti googlettelin kotona mattotarjontaa poikien huoneeseen, mutta todella petyin valikoiman kanssa. Poikaväriset matot olivat todella värikkäitä, jolloin maton olisi pitänyt olla ensimmäinen hankinta ja maton ympärille miettiä siihen sopiva tapetti ja verhot. Tai sitten matossa oli joku mauton kuva (ainakaan 1-vuotiaan huoneeseen en itse valitsisi sarjakuvahahmon kuvaa) tai sitten matot olivat turhan pieniä. Tämä Hobby Hallin matto ei ollut varsinainen lasten matto, mutta mielestäni hauskempi kuin ihan yksivärinen matto ja sopii yhteen myös hillitynvärisen tapetin kanssa.  Näihin hillittyihin sisustuväreihin sopii sitten levittää värikkäät lelut lattialle! :)



Piha työn alla

  Viime kesänä suunnittelimme autotallin rakennusurakan alla ulkoistavamme pihan tekemisen ammattilaisille. Nurmikon kohdalla mietimme, ettei siemenistä istutettava nurmikko sopisi lapsiperheelle - miten lapset saisi pysymään pois juoksentelemasta mullalta niin että nurmiko saisi rauhassa kasvaa. Haaveilimme siis siirtonurmesta.

 

Tänä keväänä kuitenkin ehkä hieman virkeämpinä emme pitäneet nurmikon istuttamista enää hullumpana ajatuksena. Hullulta sen sijaan tuntui ajatus laittaa tuhottomasti rahaa sirtonurmeen tai että ammattilainen heittelesi siemenet maksusta mullan pintaan kun itsekin voisimme saman työn ilmaiseksi tehdä. Netistä imimme parhamme mukaan tietoa nurmikon istuttamisesta. Jo viime syksynä opimme pihan muotoiluun osallistuneen puutarhurin kautta, että hyvä kasvualusta on todella tärkeä juttu nurmikolle. Niinpä päätimme tilata puutarhurin suosittelemaa kalkittua ja lannoitettua Metsäpirtin multaa. Nurmikkoa päätimme istuttaa n. 1000m alueelle ja kasvualustaa varasimme 15 cm paksuudelle. Yhteensä pihaan ajettiin multaa 11 kuormallista. Jo tutuksi tullut maaurakoitsija levitti mullan pihalle ja häneltä saimme vielä viime hetken vinkkejä kylvöä varten. Nurmikon siemeneksi valitsimme kulutusta kestävän sametti-expert -nurmiseoksen. Kolmen lapsen kanssa nurmikko tulisi varmasti joutumaan kovalle käytölle eikä tuntunut kivalta ajatukselta rajoittaa lasten juoksemista nurmikolla ettei nurmikko menisi huonon näköiseksi.

 

Netin ohjeiden mukaan multa olisi ollut tärkeä tasoittaa jyrällä ennen ja jälkeen kylvämisen, mutta maaurakoitsija tiivisti levittämänsä mullan valmiiksi kaivurin kauhalla ja oli sitä mieltä, ettei jyräämisen tässä tapauksessa ollut olennaista. Hieman jännitti uskoa tätä neuvoa sillä multaan jäi edelleen painaumia kävellessä. Toinen neuvo mitä maaurakoitsija sanoi oli että ensimmäisen nurmikon leikkuun jälkeen nurmikko näyttäisi tasaiselta vaikka maan pintaan vielä kylvettäessä jäisi painaumia jalanjäljistä.

 

Siispä sitten jyräämättä heitelimme siementä mullalle ja sen jälkeen harasimme siemenet pintamullan sekaan. Tämän jälkeen kastelimme mullan sadettimella. Yhteensä pihalla oli käytössä kolme sadetinta samaan aikaan, joiden paikkoja vaihtamalla saimme koko nurmikkoalueen kasteltua illan aikana - useita tunteja siihen kuitenkin meni. Tiukkaa kastelurytmiä noudatimme parin viikon ajan kun aurinko paistoi tuona aikana niin kovasti.

 

 

Ensimmäisenä yönä kylvön jälkeen ilves oli kynnyt tutustumassa muuttuneeseen pihapiiriin

 

Nurmikon kylvämisen jälkeen aloimme innolla odotella sen itämistä. Ensimmäiset hentoiset vihreät piikit nousivat maasta aika tarkalleen yhden viikon päästä kylvöstä! Silloin tuli jo vähän voittaja-fiilis: hei meidän istuttama nurmikko itää!!!! Nurmikko lähti itämään laikuittain. Aluksi ainakin minä epäilin, että tällainen maallikko oli ilmeisesti epäonnistunut kylvässä ja joutuisimme kovastikin tekemään korjauskylvöä. Lisäksi nurmikkoon tuli koko ajan enemmän ja enemmän jalanjälkiä sadettimien siirtelyn takia. Lapsille (5, 3 ja 1v) kuitenkin kaikki pisteet siitä, että pysyivät kiltisti pois mullan päältä! Kahden viikon kuluttua kylvästä alkoi kahden viikon sadekausi. Normaalisti tälläinen sateinen kesä olisi harmittanut kovasti, mutta tänä vuonna olimme vilpottömän iloisia kun saimme unohtaa jokailtaiset tunteja kestäneet nurmikon kastelut! Tuo sade teki todella hyvää nurmikolle ja vähitellen myös monet aiemmin itämättömät alueet lähtivät itämään.

 

1 viikko kylvämisestä

 

 10 päivää kylvämisestä

 

Viiden viikon päästä kylvämisestä nurmikko alkoi olla jo varsin tuuheassa kunnossa ja  suurin osa nurmikon heinästä oli 10 cm pituista eli siemenpussin ohjeen mukaan valmista ensimmäistä leikkausta varten. Aurinkoisena lauantaipäivänä isäntä pääsi sitten testaamaan uutta päältäajettavaa Jonseredia. Noin 1h30min siinä meni n. 1000m leikatessa. Leikattu nurmikko näytti hyvältä! Maaurakoitsijamme oli ollut aivan oikeassa sanoessaan, että enemmäisen leikkuun jälkeen maanpinnan epätasaisuudet eivät enää nurmikossa näy!

 

 

5 viikkoa kylvämisestä

 

Krokettia vasta-ajetulla nurmikolla

Nyt vaan miettimään istutuksia!

 

Tässä nurmikkoa kasvatellessa olen viettänyt useita tunteja iltaisin tietookoneen ääressä miettien mitä kasveja pihalle haluaisin. Jonkun verran ovat ajatukset matkan varrella muuttuneet, mutta nyt uskallan kirjoittaa, että istutettaviksi puiksi pihalle tulee ainakin kolme terijoensalavaa, yksi hevoskastanja, kolme tai neljä tammea, yksi tai kaksi vaahteraa ja yksi pihlaja. Lisäksi pihalle tulee hedelmäpuita: omenapuita, luumupuu, kirsikkapuu ja päärynäpuu. Tien viereen pihalle tultaessa haluaisin ruusua. Scarlet pavement on sellainen ruusu, jota toivoisin löytyvän kaupasta kun pensaiden istuttamiseen on aikaa. Kyseisen ruusun kohdalla pisteet tulevat pitkästä kukinta-ajasta, runsaista ja isoista kiulukoista (haaveilen tekeväni joskus ruusunmarjahilloa) ja pirteästä aniliininpunaisesta väristä. Osalle tontin reunasta haluaisin suoja-aidanteeksi todennäköisesti jotain n. 1-1,5m korkuista angervoa. Näkösuojalle tontillamme ei ole tarvetta, mutta pellolle levitettäviä myrkkyjä eli kauniimmin sanottuna kasvinsuojeluaineita en kaipaa heti pellon viereen kasvatettavien marjapensaiden päälle. Jotain angervoa voisi myös istuttaa terassin sivuille niihin kohtiin, joissa ei ole portaita. Ihanaa tehdä tehdä näitä istutussuunnitelmia!

 

Nurmikon istutuksen ja muun puutarhasuunnittelun ohella tämän kesän projekti on ollut terassin tekeminen. Terassista halusimme lopulta melko ison. Mitoiksi tuli 8x6m. Talon portaissa käytimme siperian lehtikuusta ja koska olimme siihen oikein tyytyväisiä niin halusimme myös terassin samasta materiaalista. Olihan lehtikuusen hinta todella suolainen verrattuna painekyllästettyyn puuhun, mutta kyllä se vaan hyvältä näyttää ja on ekologinen.

 

 

Terassi rakentumassa

 

Valmis terassi ja paviljonki

 

Kyllä sitä nyt nauttii kun vihdoinkin pääsee nauttimaan pihalla olemisesta!!!  Ensimmäiset puolitoista vuotta vaihtoehtoija oli pihalla oleilla sepelillä tai rikkaruohoja rehottavien maakasojen päällä!  Nyt meillä on terassi ja nurmikko. Ei tätä jotakin vielä ymmärräkään todeksi! :)

Kevättä kellarissa ja pihalla

Aikaa on vierähtänyt joulusta ja edellisestä blogipäivistyksestä. Usein on ollut mielessä, että blogiin pitäisi kirjoittaa, mutta sitten on tuntunut, ettei ole kuitenkaan niin paljon kirjoitettavaa, että olisi rohkaistunut aloittamaan uutta päivitystä.

Nyt huomaa, että "vanha sanonta" "Jos muutat keskeneräiseen kotiin niin keskeneräisiä töitä ei tule tehtyä valmiiksi" pitää paikkansa - ainakin minun työpanoksen osalta. Kodinhoitohuoneen välitila on edelleen kesken. Taustalle pitäisi tulla valokuvia kissoistamme, mutta en ole saanut laitettua pystyyn "kissojenkuvausstudiota", joten kuvat ja koko välitila odottavat edelleen, että saisin inspiraation. Lisäksi kesken on veranta. Syksyllä jo ostin siihen puisen penkin, mutta pöytä ja pienempi penkki on edelleen hakusessa. Täytyy sanoa, että meidän arki kolmen pienen lapsen kanssa on sellaista hulabaloota, että sisustukselliset yksityiskohdat jäävät prioriteettilistassa aika alhaalle. Vaikka ne silti mielessä ovatkin ja aiheuttavat kevyttä harmistusta kun ei saa tehtyä taloa valmiiksi.

Mutta jotain kuitenkin on saatu tehtyä, siitä iso kiitos ahkeralle miehelleni. Talven aikana on siivottu kellari. Syksyllähän siellä oli edelleen raksapölyllä päällystetty betonilattia täynnä pahvilaatikoita, työkaluja, laudanpätkiä, ylijäämä parketin paloja, ruuveja, nauloja, valmiiksi kesää varten ostetut puutarhakalusteet, polkupyörät, jne, jne, jne - hyvä, että kellarissa mahtui kulkemaan. Nyt on rakennusmateriaalit kannettu ulos ja kaikki säilytettävä siirretty yhteen "huoneeseen" kellarissa ja kaikki muu osa kellarin lattiaa päällystetty epoksilla ja sen päällä vielä mattalakka. Lapsilla oli hauskaa kun pääsivät tyhjään kellariin purkamaan energiaa.



Enää kellari ei ole tyhjä vaan tilasimme sinne varastohyllyjä kaikelle mahdolliselle varastoitavalle tavaralle, jotta voisimme pitää asuintilat enemmän pelkistettyinä. Lisäksi haimme Ikeasta monta kannellista 45 litran Samla-laatikkoa. Niihin on ollut kätevä pakata varastoitavat tavarat ja hyllyt ovat säilyneet siistin näköisinä vaikka tavaralla ovatkin jo täyttyneet. Kyllä täytyy kerran vielä hehkuttaa, että tuo kellari on ihan loisto juttu!!!

 

Nämä kuvassa näkyvät hyllyt ja kaapit tilattiin Heksaplanilta ja lisäksi toiselle seinälle tuli vielä Ikean Pax -vaatekaappeja. Huonekalujen kokoaminen on tullut tämän uuteen asuntoon muuttamisen myötä hyvin tutuksi hommaksi. Näille Heksaplanin kaapeille ja hyllyille pitää kyllä antaa erikoismaininta erityisen helpon koottavuuden takia. Pieni miinus menee tällä kertaa Ikealle - tai ei mitään miinuksia tarvittaisi, jos Ikean päässä olisi yhdessä asiakaspalvelijan kanssa mietitty mitä kaikkia osia vaatekaappiin tarvitaan. Nyt on sitten kahden vaatekaapin takia tehty kolme ostosreissua Ikeaan: Ensimmäisellä kerralla ostettiin vaatekaappien rungot, toisella kerralla ovet kaappeihin ja kolmennella kerralla saranat oviin! ;-)



Tänä vuonna talvi oli mitä oli. Lunta tuli hetkeksi alle 10cm ja tosi vähän ulkoiltiin lasten kanssa siihen nähden, että on kuitenkin oma iso piha, jossa olisi periaatteessa helppo ulkoilla. Lapsilla ei kuitenkaan ollut paljon tekemistä kun hiekkalaatikko ja maa olivat jäässä eikä lunta ollut kuitenkaan niin paljon, että olisi voinut hiihtää ja pulkkailla muuta kuin muutamana päivänä. Talvi meni siis oikeaa talvea odotellessa ja yhtäkkiä todettiin, että talven sijasta voikin alkaa odotella kevättä.

Talvella piti hioa myös pihasuunnitelmaa, mutta jostain syystä sekin jäi. Nyt vihdoin, muutama viikko sitten tehtiin raakasuunnitelma istutettavien puiden suhteen. Meillähän oli ollut ihana ajatus toteuttaa tammikuja tuohon tien varteen, mutta ei jotenkin ollut tullut mieleen, että eihän siihen tien varteen voi isoja puita istuttaa kun ojassa kulkee sähkökaapelit... Eli hyvästi vaan tammikuja. Täytyy miettiä jos tammien sijaan tien reunaan laittaisi jotain pienempijuurista pensasta. No, tammikujan sijasta suunniteltii nyt pihan tienpuoleiselle reunalle "näköesteeksi" tammea, terijoen salavaa ja yksi hevoskastanja. Lisäksi sitten suunnitelmissa olisi hedelmäpuita: ainakin jokaiselle kolmelle lapselle oma omenapuu, sitten yksi luumupuu, kirsikkapuu ja päärynäpuu. Voi että kun kärsivällisyys ei tahtoisi ollenkaan riittää siihen, että puut alkaisivat oikeasti tuottaa hedelmää!

Piha on tosiaan edelleen musta ja savinen. Viime syksynä levitetty täytemaa on nyt talven aikana painunut ja saadaan vielä tilata vähän lisää täytemaata. Tulevia istutuksia varten kompostimulta on hyvässä "käymisvaiheessa". Vuosi sitten maaliskuussa meille tuli ensimmäinen kompoti - L&T:n Globe korotusosalla. Vuoden biojätteet + kaksi säkillisttä kompostikuiviketta sinne meni juuri ja juuri sisään. Nyt sitten maaliskuun lopulla ostettiin toinen samanlainen Globe (Kiitos vaan suosituksista Kirsi ja Piritta!!!) ja tyhjennettiin vanhat kompostijätteet siihen. Tosi hyvältä näytti! Vuoden päästä voidaan jo lapata itsetehtyä multaa puutarhakasveille!



 

Ja jotten blogin päivitys päättyisi kompostikuvaan niin perään vielä muutama vähän esteettisempi keväinen otos! :)



 

 

Joulu, joulu tullut on

 Taas on yksi vuosi kohta päättymässä. Tähän vuoteen on mahtunut paljon. Muutto uuteen taloon, jota ehdittiin rakentaa melkein kaksi vuotta, muuttotavaroiden järjestelyä (- ja sitä kestikin - viimeisen muuttolaatikon kannoin kellariin nyt joulusiivousta tehdessä!),  kolmannen lapsen syntymä (kun kolme lasta huutelee vuoronperään läpi yön niin voi miettiä miten sitä päivät jaksaa), sisustamista (hyvin vaiheessa edelleen), pihan suunnittelua... Mutta kyllä nyt voi sanoa, että vuoden aikana tämä talo on muuttunut kodiksi. Muistan kun juuri muuttaneena oli ihan outo olo. Oli tyhjä avara asunto. Vuodessa on tullut paljon elämän jälkiä (kiitos lapset! ;-) ) ja uuteen kotiin sijoittuvia muistoja.   Onhan tämä ollut todella rankka vuosi, mutta jos se tästä nyt lähtisi helpottamaan kun raksailut alkavat olla ohi ja koko perheen voimin voidaan kai vähitellen alkaa keskittyä ns normaalin arjen elämiseen. Itse jatkan edelleen kotona kolmen lapsemme hoitamista. Vähän olen jos uskaltanut itsekkäästi ottaa omaa aikaakin ja silloin opiskelen täydennyskoulutuksessa ja käyn kuntoklubilla (kun muuten ei tahdo olla aikaa niin hyvä karata klo 7 alkavaan jumppaan kun muu perhe vielä kääntää kylkeä sängyissään). Kohta juhlitaan kuopuksen 1v synttäreitä ja pian sen jälkeen esikoisen 5v synttäreitä. Ihan hyvillä mielin tässä ollaan ottamassa uutta vuotta vastaan! :)

Piha saatiin muokattua muotoonsa lokakuun lopulla ja nyt maa saa painua talven yli. Toistaiseksi tämä talvi onkin ollut aika lailla lumeton. Nyt talven aikana pitäisi tarkentaa pihasuunnitelmaa. Keväällä on sitten edessä ensimmäisten puiden ja pensaiden sekä nurmikon istutus. Syksyllä meillä puhalsi Eino-myrsky, joka lennätti trampoliinimme parin kymmenen metrin matkan peräkärryn ja auton välistä ja laski sen pihan keskelle. Se siitä trampoliinista sitten. Ehkä ensi vuonna osataan jo paremmin huomoida omakotitaloasumisessa olennaisia asioita kuten myrskyyn varautuminen...

 

Mutta, mutta, autotalli valmistui! Tai epoksi-pinnoite puuttuu vielä sisätiloista, mutta muuten tämä oli nyt tässä!!!!

 

 

Pihasaunan kanssa on hommaa vähän vielä kesken. Raksailumotivaatio on vaan vähän loppunut. Meillä kun on jo toimiva ja paljon käytössä oleva puusauna talon sisällä niin ulkosauna voi hyvin odottaa vaikka ensi kevääseen. Jos vaikka juhannuslöylyt päästäisiin ottamaan pihasaunassa ja mahdollinen juhannusvieras majoittamaan saunatuvassa (halukkaiden ilmottautumisia otetaan jo vastaan! :) ). Saunassa sisällä on väliseinät muurattu ja seuraavaksi pitäisi tehdä lattiaan pintaa. Koska meillä on jo moderni puusauna laatotuksineen sisällä talossa niin halutaan tähän pihasaunaan enemmän mökkitunnelmaa. Suunnitelmissa on mm perinteisen näköinen betonilattia sauna- ja pesutiloihin ja lankkulattia saunatuvan puolelle.

Marraskuun pimeydessä pakenimme hoitamaan raksailu- ja muuta väsymystämme Kanarin auringon alle ja reissusta palatessa meitä tervehti tie- ja pihavalaistus. Itse toki olimme valot suunnitelleet, mutta appi oli sähkömiehen kanssa laittanut tuulemaan ja nyt oli valot asennettu paikoilleen.

 

Ensimmäisenä adventtina puimme kotimme joulutunnelmaan. Ihanaa oli vihdoinkin päästä ostamaan kotiin jotain pientä ja sievää :)

 

120 valoa sisältävä led-ulkovalosarja oli juuri sopivan kokoinen portaiden käsijohteen pituudelle.

 

Lähes neljän metrin pituisen kuusen haimme omasta metsästä. Joulukuusiseuran vinkkejä noudattaen laitoimme veteen muutaman tipan tiskiainetta vähentämään veden pintajännitystä, jolloin vesi kulkeutuu pienimpiin neulasiin saakka. Hyvin ovat neulaset pysyneet paikoillaan tuolla vinkillä! :)

 

 

Vanhalta työkaverilta saamani jouluenkeli pääsi mukaan koristamaan kuusta.

 

Joulupöydän kattaus. Keskellä pöytää valoa ja tunnelmaa toivat Case de cousin Paul - palovalot värisävyä uyuni. Pallovaloihin tutustuin sattumalta netin vauva-foorumilla ja uyuni-sävyyn ihastuin kun sen löysin nettikaupasta. Sävy tuntui sopivan mukavasti viileän valkoista pöytää vasten. Servettien taitteluohjeen nappasin Facebookista muutama päivä ennen joulua ja servettikuusiin sain sopivat tähtikoristeet Tiimarin loppuunmyynnistä. :)

 

Joulupallo Stockmannilta

Kesällä Perfect Home -kutsuilta ostamani kynttilä"purkki" pääsi joulupöytään. Purkissa sisällä kultamaalispray:lla maalaamiani käpyjä ja ulkopuolella kultamaalilla maalattu mustikanvarpu. Niini-narun ostin kiireessä pari päivää ennen joulua paikallisesta kukkakaupasta.

Syksyllä autotallia, saunaa ja pihaa

No niin, yli 2v jaksoinkin säännöllisesti päivittää blogia, mutta nyt näköjään iski päivitysväsymys! :) Viimeksi kun kirjoittelin niin autotalli oli aika vaiheessa. Nyt se on viimeistä silausta vaille valmis! Tässä kuitenkin kuvia matkan varrelta:

Elokuun 18. päivänä pidettiin kattotalkoita

 

Ja tässä alapuolella betonivalua aurinkoisena aamuna syyskuun loppupuolella:

 

 

 

Ja tässä lattian pinta käsitelty tasaiseksi

 

 

Tässä apen tekemä taidonnäyte, ristikkoseinää puuvajan päätyyn, jotta tuuletus olisi taattu! :)

 

Syyskuun lopulla myös alkoi meidän pihaprojekti. Laitettiin tarjouspyyntöjä moneen paikkaan, mutta tosi harvasta paikasta saatiin edes vastausta. Ilmeisesti siis pihafirmoilla ei ole puhaa asiakkaista!Lopulta valittiin useamman henkilön suosittelema Vihermax toteuttamaan pihan muotoilu. Ajatuksena oli toteuttaa takapiha eli käyttöpihamme kahteen tasoon ja tasojen välille muutama pengerrys. Sitä varten tarvittiin lisää täyttömaata. Ensimmäiset 15 kuormaa hiekkaa tuli helsinkiläiseltä työmaalta, joten nyt voikin sanoa, että ensi kesänä päästään istuskelemaan omalla pihalla Helsingin maaperällä. :)

 

Tässä tätä Helsinkiä nyt on! :)

 

Pihan osalta täyttömaata saatiin riittävästi ja piha on nyt muotoiltu. Seuraavaksi jätetään uusi maa-aines painumaan talven yli ja keväällä jatketaan multakerroksella ja nurmikon istutuksella. Tuohon pihaan saisi kyllä uppoamaan ihan rajattomasti omaisuutta, mutta toiveena ei nyt olekaan tiptop-valmis täydellinen piha vaan sellainen hyvä perustaso, jota voi sitten loppuelämän ajan työstää harrastuksena vähä vähältä sen mukaan kuin intoa riittää.

 

Viime viikolla saatiin talousrakennukseen ovet paikoilleen ja tällä viikolla käytin kytkemässä lämmöt päälle tuohon "sisäosuuteen.". Niin ja viime viikonloppina puuvaja pääsi jo käyttöön kun tilattiin 9m3 klapeja ja minä ladoin ne puuvajaan - siis ihan vapaaehtoisesti halusin tehdä sen työn. Oli hyvää vastapainoa lasten- ja kodinhoidolle! :)

 

 





Sisältä ja ulkoa

Kesäkuun ensimmäisinä päivinä alkoi verhoprojekti ja nyt elokuun alussa voin vihdoinkin sanoa, että verhot ovat valmiit! Voi miten tietoisuus keskeneräisestä projektista tuntuikaan rasittavalta taakalta nämä kaksi kuukautta. Lähes joka päivä sitä ajatteli, että verhojen ompelua pitäisi jatkaa, mutta ei vaan tahtonut jaksaa. Nyt sysäyksen projektin loppuunsaattamiselle aiheutti mieheni, joka kommentoi "huomenna et tee mitään verhojen suhteen vaan pidät lepopäivän". Ja minähän en lepää, vaan näytin miehelleni, että näin rykästään projekti loppusuoralle ja seuraavana päivänä lastenhoidon välissä kävin ompelemassa yhden sauman, seuraavassa välissä silitin yhden verhon, taas kun tuli hetki vapaata, viimeistelin yhden verhon, sitten tosien ja lopulta pääsin tyytyväisenä katsomaan valmista lopputulosta. Jos verhot arvosteltaisiin käsityötunnin tuotoksena antaisin itselleni arvosanaksi 8+. En kuitenkaan viitsi tänne ruveta tallentamaan muistiin verhoissa olevia pieniä vikoja. Perustyytyväinen olen kuitenkin lopputulokseen! :)

 

 Myös makuuhuone on vihdoinkin saanut verhot! Nämä valoverhot ovat Prismasta. Kun ripustin verhot seinälle huomasin niiden olevan liian pitkät, mutta... oikeastaan tykkään niistä tuollaisenaan. Lyhennetään sitten joskus myöhemmin jos helma alkaa kovasti keräämään pölyä.

 

Ja lampun löysin kattoon asuttuamme uudessa kodissamme 5kk. Tätä lamppua olin katsonut jo viime syksynä Kodin Terrassa, mutta ajattelin sen olevan makuuhuoneeseemme liian iso. Edellytyksenä kun piti olla, ettei mies löisi päätään lamppuun. Lopulta kuitenkin otin riskin ja ostin lampun sillä en yksinkertaisesti vaan löytänyt mitään muuta lamppua, mistä olisin tykännyt yhtä paljon. Lampussa oli pitkä ketju, jonka varassa se roikkui, mutta kun ketjun lyhensi minimiin niin korkeus oli sopiva.

 



 

Ja tässä näkyy Facebookin kirpparilta ilmaiseksi saatu sängynpääty. Sänky tosin menee uusiksi jossain vaiheessa. Tarvetta olisi leveämmälle sängylle, jonne mahtuisi paremmin myös kissat ja maksuuhuoneessamme öisin vierailevat lapsemme nukkumaan.

 



Ja sitten ulkoa:

Nyt on leikkimökki ihan valmis. Tässä vielä kuva, miltä leikkimökki näyttää asuinrakennusken rinnalla.

 

Kun taloustakennus odotti sepeliä pohjalleen niin sillä aikaa mies ja appi rakensivat saunan rungon valmiiksi.

 

 Viikko sitten oli talkoopäivä, jolloin kattotuolit nostettiin miesvoimin (no oli vähän apua yhdestä traktoristakin :) ) paikoilleen.

Ja tässä tämänhetkinen tilanne. Tytöille viritettiin raksailuaikaiset keinut parrusta roikkumaan. Ja tytöt tykkäävät! :) Maanantaina (siis ylihuomenna) on tuossa vastaava mestari tekään runkotarkastusta.

 

Ja huh huh, olinpa jo unohtanut, että rakennusprojektiin liittyy lautojen maalaaminen. Urakka tuntui ihan loputtomalta asuinrakennusta rakennettaessa, mutta kyllä sitä valkoista lautaa tarvitaan paljon myös tähän talousrakennnukseen. Anoppi on nyt muutamana päivänä ollut meillä maalaamassa. itse tunnen syyllisyyttä kun en ehdi juurikaan raksailuun osallistumaan, mutta tänään sain viettää ulkona reilun tunnin maalauspuuhissa kun mies hoiti lasten iltatoimet. Tuloksena oli kuusi (kahteen kertaan)maalattua otsalautaa. Vaivaiset kuusi!!! No, katsotaan jos ensi viikolla saisin tyttöjä äidilleni hoitoon ja ehtisin päiväsaikaankin vähän maalaamaan kun poika on päiväunilla.