Elämää uudessa kodissa

Mietinpä jo useammankin kerran tämän blogitekstin päivitystä ja erilaisia otsikkojakin on pyörinyt mielessä. Tänään viimeksi otsikko "Talo tuhoutumassa" kuulosti varsin osuvalta. Hinkkasin 20 min kahvitahraa vuoroin taikasienellä, vuoroin kloriitilla keitiöpöydän pinnasta ja sen jälkeen huomasin pinnassa kuopuksen tekevät veitsenjäljet... Toisen uudessa asunnossa vietetyn yön jälkeen kissamme pissasi uuden sohvan päälle ja seuraavana päivänä hankittiin Kärcherin tekstiilipesuri, jota ollaan useammn kerran käytetty tuohon pissakohtaan. Nyt vihdoin alkaa haju olla poistumassa. Kissa sen sijaan on tuosta lähtien viettänyt yönsä kellarissa. Ai ihanaa kun tuli se kellari rakennettua!  ;-)

Niin, reilu viikko nyt asusteltu uudessa kodissa ja nyt alkaa vähitellen tuntua kodilta. Ekoina päivinä oli aika outo olo. Edellisen asunnon 59m2:ssa oli varsin intiimi tunnelma, joten uuden asunnon 200m2 tuntuivat aluksi varsin kolkolta ja vieraalta.

Varsinainen muutto hoidettiin rytinällä yhdessä päivässä. Paljon auttoi se, että etukäteen oltiin tuotu kellariin n. 30 kpl muuttolaatikoita/-pusseja. Tärkeimmät huonekalut saatiin sitten samantien paikoilleen. Ikeasta oltiin edellisenä päivänä käyty hakemassa iso lasti huonekaluja: kuopukselle "isojen tyttöjen sänky" ja ruokapöydän tuoli, tv-taso, lastenhuoneeseen hylly ja pöytä, kellariin säilytyshylly ja lisäksi vielä lasten makuuhuoneisiin kaksi nojatuolia, joihin päällyskankaat tosin saadaan vasta helmikuun lopulla (joten toistaiseksi nojatuolit jäivät kasaamatta).

Mattoja ja verhoja ei vielä ole, joten kyllä tässä menee aikaa vielä sisustushommissa. Viimepäivinä olen ollut ihan täystyöllistetty vanhan asunnon siivoamisessa, pyykkäyshommissa ja tavaroiden laittamisessa paikoilleen. Sitä pikkusälää sitten riittää!!! Minun ja miehen vaatehuoneestakin puuttuu vielä säilytysjärjestelmä, joten minunkin lähes koko vaatevastasto on tällä hetkellä yhdessä jätesäkissä... 

 

Kuudes ilta uudessa kodissa

 

Keittiöryhmä ja lamput

 

Olohuoneen nurkkaus

 

Sohva lähempää

 

Tytöt katsomassa Totoroa yläkerran aulassa vanhalla "rönttösohvallamme"

 

Nyt kun katson näitä kuvia niin tulee tunne, että onpa meillä kolkkoa! Todellisuudessa sohvalla on melkein koko ajan jonkunlainen pyykkiprojekti menossa, laittoilla on lasten leluja, ruokapöytä on jäänyt pyyhkimättä jne. Monesti on käynyt mielessä sisustuslehtien kuvat - onko jonkun kotona oikeasti aina siistiä? Ja säilyykö jonkun huonekalut priimakunnossa lapsista ja lemmikkieläimistä huolimatta? Nytkin jos en roikkuisi täällä tietokoneella niin sohvassa olisi pieni tahra, jonka voisin käydä pesemässä...

 

Mistä päästäänkin aasinsiltana siihen, että jo on alkanut vähän kaduttaa tuo vaaleasävyinen sohva, josta ei istuintyynyjä saa irroitettua... Ostohetkellä oltiin vaan miehen kanssa niin täynnä sohvien valitsemista, lapset olivat levottomia ja kyllästyneitä kaupoissa ramppaamiseen ja kun tieto tyynyjen ja pääliskankaiden irroittamattomuudesta tuli niin ei vaan jaksettu enää välittää siitä. Vaikka olisi kyllä pitänyt. Nyt pitäisi sitten löytää jotkut kivat huovat edes istuintyynyjen päälle arkisuojaksi ja öitä varten on hakusessa piikkimattoja - tositaiseksi ainoa ja helpoin tapa estää pissiongelmaista kissaamme hyppäämästä sohvalle pissille.

 

Mutta tälläistä. Loppukevennyksenä vielä mitä Vau'kirjan Vauvan odotus -opas sanoo tämän hetkisesta raskausvaiheestani: "Olet vapaa käyttämään päivät haluamallasi tavalla. -- Rauha laskeutuu, keho saa tarvitsemaansa vaihtelua ja lepoa. Mielen voi täyttää kokonaan muilla asioilla kuin työllä -- Seuraavat viikot ovat sinun - joten tee mitä haluat! Jos olet uupunut, lepää, jos kaipaat liikuntaa ja raitista ilmaa, tee pitkiä kävelyretkiä!". Jepsis jee. Ei ole tuota tekstiä varmastikaan kirjoitettu kolmatta lastaan odottavalle, joka toteuttaa muuttoa loppuraskaudesta... :D