Tässä kuvassa säälittävä "lastenhuoneemme". Toisin sanottuna nurkkaus pikkumakkarista, jossa on toimistopöytä tietokoneella ja yhdestä hyllystä raivattu kolme tasoa lasten leluille. Voin kertoa, että tässä tilassa lapset todella harvoin viihtyvät keskenään leikkimässä. Yleensä paras leikki on vaan vetää tavarat hyllystä lattialle ja alkaa sitten vaivihkaa siirtää niitä tupakeittiön puolelle.
Ah ihana vessamme...joka on samalla kylpyhuone, sauna, kodinhoitohuone, kissan vessan sijoituspaikka ja aiemmin vielä lastenhoitohuonekin kun pesukoneen päällä oli vaipanvaihtopiste. Mä niin kaipaisin kodinhoitohuonetta! Tilaa, jossa pyykit saisivat rauhassa kuivua tai sitten ne voisi kuivata kuivausrummussa. Kuivausrumpua meillä ei tähän tilaan ole yritettykään mahduttaa. Pyykkiä meillä pestään koko ajan ja koko ajan saa olla väistelemässä tuota pyykinkuivaustelinettä. No, jos jotain positiivista pitää keksiä niin onhan se näppärää kun istuu pöntöllä niin samalla voi viikata pyykkejä ja pitää kuivaustelinettä aputasona...
Eteisessä tämä viikkaamattomien pyykkien pino toivottaa vieraat tervetulleeksi. En todellakaan ole sellainen superäiti, joka viikkaisi kaikki pyykit saman tien kun ne kuivuvat ja meillä ei ole tuon parempaa paikkaa puhtaiden pyykkien säilyttämiseen. No, joskus sitten.
Ja kuten sanottu niin asuntoamme ei ole suunniteltu neljälle hengelle. Siitä kertoo myös tämä kenkien säilytystila. Pitäisi vielä kaivaa varaastosta esille minun ja miehen sandaalit ja tytöille pitäisi ostaa sandaalit croksien lisäksi. Lenkilläkin olisi taas kiva alkaa käydä ja sitten tähän voisi tulla minun lenkkarit. Tai sitten edelleen jatkan niiden sälilyttämistä vaatekaapin lattialla. Ehkä niin parempi.
Tähän olisi vielä voinut lisätä kuvan keittiöstämme kuinka tiskikone ei mahdu aukeamaan jos yhtä tuolia ei ensiksi siirrä.. tai makuuhuoneesta kuinka toisen lapsen synnyttyä jouduimme mieheni kanssa sanomaan hyvästit yöpöydille ja sängyn vierestä sänkyyn nousemiselle. Päädyn kauttakin voi ihan hyvin sänkyyn nousta, niin on tehty jo melkein pari vuotta. Mutta joo, sopu sijaa antakoon jatkossakin kunnes päästään uuteen kotiin muuttamaan! :)
Hu, ei kyllä yhtään käy kateeksi. ;) Me oltiin kyllä tosi onnekkaita, kun päästiin rakentamisenki ajaksi reilun 100m2 kokoiseen omakotitaloon vuokralle. Perhekoko sama. :)
VastaaPoistaVoi kuinka tuttua. Ja lohduttavaa! No, meillä on 80 neliötä - mutta kuusi henkeä ja iso koira.
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta. Täälläkin ikävöidään kodinhoitohuonetta. Ja wc:tä jossa ei ole pesty kuraista hurttaa kerran päivässä. Pyykkikasa eteisessä hymyilyttää erityisesti, meillä se kasa on nojatuolissa. Jaksaa, jaksaa, vielä hetken! ;) -Pauliina-
VastaaPoistaTaisit siivota ennenkuin otit kuvat? ;)
VastaaPoistat. Mari
Mari, todella! Ukko-kultani sanoi ihan samaa kun kävi katsomassa tämän blogipäivityksen! :D
VastaaPoistaHihh! Mainio blogi kirjoitus :)
VastaaPoistaT:Heli
Tätä blogia on niin kiva lukea (vaikkakin näin jälkijunassa). Olette kyllä kumpiin niin vahvoja, päättäväisiä ja tehokkaita ihmisiä =)
VastaaPoistaT: Ellu