Uusi rakennuskausi alkamassa

Uuteen kotiin on taas kotiudutta entistä paremmin. Lumien sulattua lapsille on auennut ihan uusi maailma pihalta. Kovasti ovat entiset kaupunkilaislapset tehneet tuttavuutta muurahaisten, hämähäkkien, leppäkerttujen, sarvijaakkojen ja kimalaisten kanssa. Kasvipuolelta tutuiksi ovat tulleet leskenlehti, sinivuokko, valkovuokko ja näsiä. Ja voi sitä riemua kun lämpiminä päivinä pihalle voi pinkaista suoraan ovesta kun on pukenut päälle vain kengät ja takin. Toista oli pihalle lähteminen kerrostalosta!

Mutta niin, se on sitten kevät ja seuraava rakennuskausi alkamassa! Pari viikkoa sitten pihalle saapui kuorma Hongalta. Siinä ne autotallin ja pihasaunan puuosat, ikkunat ja ovet nyt sitten ovat! Kieltämttä on vähän "hassu" tunne. Ihan kuin kaikki alkaisi taas alusta! Mutta onhan tämä nyt ihan eri tilanne kuitenkin. Vaikka varmasti taas tämä minun lastenhoitotyö lisääntyy niin saadaan ainakin pitää mies omassa pihapiirissä ja voinee tuo myöskin sivusilmällä osallistua pihalla ulkoilevien lasten vahtimiseen.

Toimitusta seuraavana päivänä mies ja appi pystyttivät linjapukit ja muutaman päivän päästä kunnan mittamies kävi merkitsemässä mittansa pukkeihin. Nyt sitten odotellaan maaurakoitsijaa kaivamaan autotallin ja saunan pohjaa.

Hongan viimeinen toimitus siisteissä pinoissa

 

Tulevan autotallin paikka merkitty

Sisällä talossa on edelleen ollut pientä järjesteltävää. Kodinhoitohuone oli ihan viime aikoihin asti yhtä kaaosta. Pöydälle oli kertynyt kasapäin selviteltää tekstiiliä. Iso apu oli kun sain kaksi isoa muovipussillista tekstiilejä vietyä rättimateriaaleiksi keramiikkaa harrastavalle tuttavalleni. Kissat olivat alkaneet myös viihtyä nukkumassa pyykkivuoren päällä, mikä ei ollut ollenkaan kiva juttu. Karvoja, karvoja, karvoja... Niinpä ostin kissoille oman unipesän tuohon pöydän nurkaan. Sen sisälle saavat tiputaa ylimääräiset karvansa ja samalla katsella ikkunasta maailman menoa.

Kodinhoitohuone

Damixa Lyra -hana ja valkoinen Silgranit -allas.

 

Tuosta valkoisesta Silgranit -altaasta olivat etukäteen vähän epäilevällä asenteella. Miten valkoinen mahtaa pysyä valkoisena jos altaaseen jää jotain värjäävää. Kovin kovaan väjäystestiin allas ei ole vielä joutunut, mutta vauvan kakkavaippoja altaassa on pesty ja välillä on keltaisia roiskeita jäänyt altaan reunalle useammaksikin päiväksi. Ne ovat kuitenkin lähteneet helposti pois huuhtelemalla, joten ainakin toistaiseksi altaasta ei ole ollut mitään huomautettavaa.

 

Kuten kuvasta näkyy niin välitila on edelleen aika tylsä. Siinä on valkoisekai maalattua levypintaa. Välitilaan on kyllä lasi odottamassa kellarissa. Kunhan saisin aikaiseksi niin ajatuksena on ottaa musta-valkoisia valokuvia meidän kissoista, teettää kuvista suurennoksia ja kiinnittää ne seinälle taustalasin alle. *HUOH* Tuo on kyllä niitä projekteja, joita tunnun vaan lykkäävän ja lykkäävän... No jos vaikka ensi jouluksi saisi tuon välitilan kuntoon! :)