Kesäpuhteita

Viime kirjoituksessani kerroin marjapensaiden istuttamisesta. Nyt pensasalue on saanut lisäystä vielä yhdestä karviaisesta ja paikka on varattuna yhdelle valkoherukalle.

Marjapensaat

 

Marjapensaiden istutuskartta (selkä taloon päin suunnasta eli Pohjanjätti ja Katri lähimpänä taloa)

 

Marjapensaiden jälkeen istutin kolme japaninruusukvitteniä. Venuksen, Siriuksen ja kolmannen, joka ilmeisesti edusti jotain alkuperäisempää versiota. Nyt ainakin ristipölytys pitäisi olla taattu. Toivotaan vielä, että avonaiselle paikalle sijoitetut kasvit kestäisivät talven pakkaset ja jossain vaiheessa alkaisivat tuottaa hedelmiä!

Hedelmistä puheen ollen istutin myös uuden Pepi-päärynän edellisen Pepin tilalle, jonka rusakot söivät viime kesänä.

Ja rusakoiden tuhoihin liittyen pakko myös jakaa yksi aivan loistava tieto – miten pelastaa puu rusakon ruokailun jälkeen? (jos siis runkoa ei ole purtu katki-poikki niin kuin Pepi-päärynän kohdalla).

Meillä siis rusakot ehtivät nakertaa kahta omenapuuta ja Viktoria-luumua. Ai että harmitti! En vaan ollut jaksanut virittää verkkoja vilakassa syyssäässä ja yhtäkkiä lumi oli maassa ja rungot järsitty. Mikä hätiin? Oli ihan pakko olla olemassa jokin tapahtuneen peruuttamistoiminto! Siispä Googleen. Parikin keinoa löysin, joista päätin kokeilla seuraavaa: Kääri rungon ympärille märkää sanomalehteä ja sanomalehden päälle tiukasti kelmua. Tämän tein, jonka jälkeen vielä viritin verkot uusien vaurioiden ehkäisemiseksi ja sitten jäin odottamaan kevättä peläten pahinta ja toivoen parasta. Kun kevät koitti, sanomalehti kelmun alla näytti edelleen märältä (en tiedä pitikö näin olla – ilmeisesti) ja suureksi riemuksi kaikki vaurioituneet puut puhkesivat rehevään lehteen!!!! Tuo viritelmä perustuu siihen, että puu tarvitsee kuorta, jotta ravinteet voisivat kulkea ylös oksille puun ja kuoren välissä. Tuo sanomalehti+kelmu siis korvaa puulle menetetyn kuoren. En tiedä kasvattaako puu vähitellen uuden kuoren tilalle, mutta ainakaan vielä en ole uskaltanut kelmua poistaa. Tuskin siitä haittaakaan on kun varmasti joustaa ihan riittävästi, jotta runko pääsee kasvamaan leveyssuunnassakin.

Kelmulla ja sanomalehdellä tehty "keinokuori"

Vielä viime kerralla kirjoitin, että niittyprojekti saa nyt jäädä hyllylle. Olin aivan tympääntynyt rikkaruohojen rehottamiseen ja niitty-googlailujen perusteella olin todennut niittyprojektimme olevan varsinainen murheenkryyni. Virallisten (?) neuvojen mukaan kun niityn perustaminen lähtee monivuotisten rikkoruohojen hävittämisestä joko glyfosaatilla (=RoundUp) tai maanpinnan kuorimisella. Varsinkin voikukan hävittäminen olisi tärkeää.

Voikukkatilanteen totesin olevan aivan tuskastuttava. Voikukkaa rehottaa pihallamme ihan joka paikassa. Se yrittää myös kovin innokkaasti levittäytyä viime kesänä kylvetylle nurmikollemme. Vaikka RoundUppia niin vastustan niin yhden pienen pullollisen levitin sitä autotallin viereen nurmikkoalueen rikkaruohoille. Jälkikäteen totesin, että työ oli ollut aivan turhaa. Tuuli puhalsi uudet voikukan siemenet siihen paikkaan, mistä olin ehkä saanut osan voikukista juuri myrkytettyä.

Koska ajatus voikukkien hävittämisestä tuntui niin tuskastuttavalta, päätin muuttaa asennetta. Maalta on yksinkertaisesti mahdoton hävittää voikukkaa. Voikukkia on maaseudulla ollut kautta aikojen (oletan) ja niitä tulee aina olemaan. Turha siis lähteä räpiköimään vastavirtaan.

Voikukkaa, voikukkaa...

Viime keväänä yritin lähteä kitkemään rikkaruohoja käsin ”alaniityltämme”. Loppukesästä olin jo varma, että olin tehnyt aivan turhaa työtä, mutta tänä kesänä sain kuitenkin nähdä niityn suhteen ilahduttavan ja rohkaisevan yllätyksen! Alue, josta olin rikkaruohot kitkenyt, kukoisti nyt keltaisina laikkuina niittyleinikkiä, joka seassa violetit harakankellot saivat jo aikaan ihastuttavan niittytunnelman. Myös tädyke oli innostunut rikkaruohottomasta savimaasta.

 

 

Tästä innostuneena hain kottikärryt ja lähdin jatkamaan pellon kitkemistä uudelta alueelta. Suunnitelma tälle kesälle on kitkeä mahdollisimman paljon peltosauniota, voikukkaa ja ohdaketta pois ja syksyllä kylvää niittykukkia laikuiksi pitkin peltoa. ”Virallisten” ohjeiden mukaan projektini lienee tuhoon tuomittu, sillä en ole tuhonnut pellolta voikukkaa. Kuitenkin, koska päätin solmia rauhan voikukkien kanssa, niin elättelen vielä naiivia ajatusta, että voikukka ja niittykasvit mahtuisivat sulassa sovussa samalle pellolle – onhan niillä eri kukinta-aika. En ole tekemässä ”täydellistä” niittyä, joka miellyttäisi oppikirjan tekijöitä vaan perhosia houkuttelevaa kukkivaa aluetta pihamme reuna-alueille. Katsotaan mitä tästä tulee!

Pihalla ja puutarhassa

Taas on vierähtänyt hetki etten ole blogiin kirjoittanut, joten nyt keväällä lienee sopiva hetki päivittää kuulumisiamme.

Viime syksynä saimme teetettyä Vihermax-nimisen yrityksen kautta kivipengerryksen ja portaat talon taakse. Samoin Vihermaxin avustuksella saimme istutettua tontillemme neljä tammea, kaksi vaahteraa, kolme terijoensalava-puuta ja yhden hevoskastanjan. Kun pengerrys oli valmis, satoi pian ensilumi maahan ja piha ja puutarha jäivät mielessä taustalle talven ajaksi.

Kun pengerrys ja portaat saatiin valmiiksi, satoi ensilumi

Pengerryksen välitason ajattelin toistaiseksi jättää kivituhkalle, mutta niin voikuvat vaan puskevat siinäkin kohdassa maasta läpi, joten pakko tuohonkin pakkaan on pian jotain tilalle istutettaa! Sammalleimu on yksi suosikkivaihtoehto.

Pengerrys nyt keväällä

 

Viime vuonna syyspuhteina sain myös istutettua joitain kevätkukkien sipuleita maahan. Autotallin viereen laitoin krookuksia ja talon edustalle tulppaaneita. Koska istutusohjeet jäivät lukematta etukäteen tältä innokkaalta istuttajalta niin sipulit jäivät sitten liian ylhäälle maahan. Tulppaanit pitäisi istuttaa 10-15 cm syvyyteen ja meillä ne tulivat n. 5cm syvyyteen. Väärästä istutustavasta huolimatta kaikki istutetut tulppaanit lähtivät kuitenkin kasvamaan, mutta matalasta istutussyvyydestä johtuen idut saavuttivat maanpinnan liian varhain keväällä ja ehtivätkin sitten kärsiä kylmyysvaurioita. Niinpä kaikissa tulppaaneissa onkin nyt enemmän tai vähemmän repaleiset lehdet. Tulevana syksynä sitten vahingosta viisastuneena voin kiltisti kaivaa sipulit syvemmälle!

Viime vuonna suunnitelmissa oli alkaa työstää alapihalle ihana luonnon niittyä. Niityn suunnittelussa tuli kuitenkin ongelmia vastaan niin paljon, että vaikka niitty edelleen on haaveena niin sen suunnittelu saa toistaiseksi jäädä hyllylle odottamaan. Suurimpana ongelmana on ravinteikas peltopohja, joka on täynnä rikkaruohoa. Jotta niityn voisi kylvää, pitäisi ensiksi päästä rikkaruohosta (voikukasta, pihasaunioista ja ohdakkeista nyt pääasiassa) eroon. Ja jotta niistä pääsisi eroon pitäisi koko alue (3000-6000m2 riippuen käsittelisikö alapihan lisäksi yläpihan) myrkyttää RoundUpilla tai sitten tehdä perusteellinen maaperänvaihto 15-20cm syvyydeltä. Nyt kuitenkin päätimme, että kumpaakaan vaihtoehtoa emme tule toteuttamaan. Olen aivan liian luomuorientoitunut, jotta voisin harkitakaan RoundUp-käsittelyä ja maaperän vaihto taas tulisi aivan liian kalliiksi. Nyt täytyy vaan miettiä saisiko esim. niittämällä jotain aikaiseksi (maan köyhdyttäminen) ja pystyisikö niittykasveja kaikeasta huolimatta kylvää laikkuihin rikkaruohomaan sekaan. Mutta kuten jo kirjoitinkin niin tämä niittyasia on tällä hetkellä hyllyllä.

Sen sijaan tänä keväänä olen innostunut istuttamaan pensaita. Koska alapihan niittyhanke oli nyt hyllytetty, päätin ottaa työn alle yläpihan. Kuten alapihalla, myös yläpihalla on noin 3000m2 rikkaruohon valtaamaa alaa, joka rajautuu kahdelta sivulta peltoon. Ihan ensimmäisenä aloin kaivata jonkinlaista näkyvämpää rajaa pellon ja meidän tontin välille. Aloitinkin tänä keväänä istutukset siitä, että kulmaan istutin 7 pihasyreeniä ja siitä molempiin suuntiin jatkumaan rusopajuangervoaidanteen. Pitkään mietin, mitä pensasta aidanteeseen haluasin. En halunnut aidanteen nousevan liian korkeaksi peittämään kaunista peltonäkymää, mutta kuitenkin korkeutta piti olla riittävästi, jotta aidanne erottuu täysipituisen viljan ja meidän rikkaruohoniittymme välistä. Rusopajuangervon kohdalla bonusta tuli tiedosta, ettei kyseinen kasvi pitäisi olla ensimmäisenä rusakkojen lempiruokalistalla. Nyt aidannetta on istutettu toiseen suuntaan n. 30 m ja toiseen suuntaan n. 20m. Jatkossa aidannetta haluaisin pidentää vielä jollain muulla pensas- tai puulajilla.

Syreeniä

Ja syreenin perässä rusopajuangervoa

 

Aidanteen jälkeen istutin talomme kulmaan yhden kuutamohortensian. Olin ajatellut jo viime vuonna kyseiselle paikalle jotain pensasta tuomaan näköestettä kompostin eteen. Paikka on kuitenkin jotakuinkin varjoinen, joten kuutamohortensiaan päädyin, koska se sietää varjoa melko hyvin.

Kuutamohortensia

Kun hortensia oli saatu maahan, tuli syntymäpäiväni ja kävinkin syntymäpäiväni kunniaksi ostamassa itse itselleni lahjaksi muutaman marjapensaan: neljä punaherukka, kolme mustaherukkaa ja kaksi karviaista. Eipä taas ollut etukäteen tullut mieleen, että marjapensaissakin on lajien sisällä useampia lajikkeita. Kaupassa sitten luin eri lajikkeiden ominaisuuksia lyhyistä esittelyteksteistä. Punaherukoista meille tuli kaksi Jonkheer van tetsiä ja kaksi Katria, mustaherukoista yksi Öjebyn, yksi Melalahti ja yksi Pohjan jätti. Karviaisista meille tuli yksi Hinnonmäen keltainen ja yksi Lepaan punainen. Marjapensaiden istutus oli aika hidasta ja raskasta puuhaa, sillä luin pensaiden pitävän runsasmultaisesta, hikevästä ja läpäisevästä maasta. Toiveet ovat siis jotain muuta kuin mitä meille on luonnostaan tarjota: tiukkaa, huonosti läpäisevää savimaata. Yritin ottaa istutuksessa varman päälle, ja kaivoin jokaisen pensaan kohdalta kolme kottikärryllistä savimaata pois ja tilalle laitoin lannoitettua ja kalkittua normikkomultaa sekä sekaan vähän itsekompostoitua multaa. Jäädään nyt odottaman ja toivotaan, että jossain vaiheessa meillä olisi tyytyväisiä ja satoisia marjapensaita.

Marjapensaat muuten päädyin istuttamaan nurmikkoalueen ulkopuolelle. Halusin edelleen säästää hyvinhoidettua nurmikkoaluetta myöhemmin tuleville inspiraatioille kukkivien perennoiden ja pensaiden istuttamista ajatellen. Marjapensaiden alle suunnittelen nyt muuten vaan niittäväni rikkaruohon matalaksi ja yritän saada maahan rikkaruohon sijasta kasvamaan jotain maanpeitekasvia. Eli tavoitteena on pieni alue alueelta kesyttää rikkaruohoniittyä valtaamalla sitä vähitelleen muihin tarkoituksiin kuin rikkaruohon rehottamiseen.

Tähän siis ollaan toistaiseksi päästy ja edelleen tarkoitus olisi jatkaa pensaiden istuttamista. Lisäksi muutama uusi hedelmäpuu olisi myös istutussuunnitelmissa (ainokaisen päärynäpuumme ehtivät rusakot nakertaa poikki ennen kuin jaksoin syksyllä verkkoja puiden ympärille virittää). Seuraavista istutuksista kuitenkin lisää seuraavassa blogipäivityksessä! :)